" Hei, mietin tässä, että voisimmeko tavata? Odotan sinua puistossa, jos siis haluat tulla.."

Sen enempää miettimättä Gracelyn suostui tuon salaperäisen henkilön pyyntöön ja suuntasi hieman epävarmana kohti puistoa. Ajatukset kuitenkin risteilivät hänen päänsä sisällä. Miksi hän haluaisi tavata nyt? Miksi illalla ja puistossa?

Salaperäinen soittajahan oli siis Hank.

" Hei Gracelyn, mukavaa, että päätit saapua." Hank tervehti häntä huolettomasti. Gracelyninkin epävarmuus alkoi pikkuhiljaa sulaa kaksikon jutellessa ja nauraessa hyväntahtoisesti. He viettivätkin melkoisen tovin vain jutellen ja kerraten viime päivien tapahtumia.

Viimein heidän viaton keskustelunsa alkoi ajautua hieman toisenlaisille urille.

" Tiedätkös, olen ihaillut sinua jo ensitapaamisestamme lähtien.. Olet todella mukava mies.." Gracelyn sirkutti hieman hermostuneena.

" Ihanko totta? Sittenhän me tunnemmekin samoin.." Hank kuiskasi ja sai Gracelynin henkäisemään onnesta.

Illan mittaan parin pieni flirttailu kehkeytyi joksikin ihan muuksi. Ja yö oli jo pitkällä, kun Gracelyn viimein lähti kulkemaan kohti kotia.

 

Aamulla Gracelynin olo oli lähes epätodellinen. Mitä he olivat menneetkään tekemään! Miten ihmeessä hän voisi enää työskennellä Hankin kanssa normaalisti, nyt kun hän oli onnistunut hankkimaan romanttisia tunteita tätä kohtaan!

Mikä pahinta, kimppakyytiauto oli jo saapunut ja tööttäili kärsimättömästi pihatiellä.

 

Ei ole varmaa johtuiko Gracelynin yllättävä vatsan kouraisu töihin menemisen ajatuksesta vai jostain ihan muusta, mutta ennen autoon nousemista Gracelynin oli juostava takaisin rappusilleen ja noh.. Kuten näette.

" Ehkä tuli vain juotua liikaa viime yönä.." Gracelyn kirosi typeryyttään ja maleksi auton kyytiin.  Töihin olisi mentävä, siihen ei auttaisi pahoinvointi eikä mikään muukaan, sillä rahaa oli saatava mikäli Gracelyn aikoisi rakennuttaa komean kartanonsa.

 

Gracelyn törmäsikin samaan aikaan töihin saapuvaan Hankiin ja tervehti tätä hieman turhan innokkaasti. Hank oli kuitenkin niin kuin ei olisi Gracelynia nähnytkään. Myöhemmin työpäivän aikana Hank töksäytti Gracelynille kylmästi, että se, mitä he olivat tehneet puistossa, oli vain suuri virhe eikä siitä pitäisi enää koskaan puhua. Gracelyn järkyttyi niin että joutui taistelemaan koko loppupäivän kyyneliä vastaan aina Hankin nähdessään.

 

 

Tämä osa aloittaa kunniakkaasti Delanceyn suvun (toivottavasti) tapahtumarikkaan tarinan. Ainakin tämä ensimmäinen osa on aivan übertylsä, mutta lupaan koettaa panostaa mielenkiintoisuuteen ja erikoisempiin juonenkäänteisiin.

(Sekoilin vähän kuvien kanssa, joten ensimmäisen osan kuvat ovat vähän turhan pieniä. Pahoittelen!)

Tässä on Gracelyn Delancey, elämää rakastava aktiivinen simneito. Gracelyn on romantiikan nälkäinen lukutoukka, mutta lisäksi hän on kovin kunnianhimoinen ja haluaisi kovasti asettua aloilleen ja perustaa oman perheen. Ystävällisytensä puolesta neitokaisen paheena on mitä ilmeisemmin liika luottavaisuus muihin. Tämä energinen ja hieman höpsö simneitomme nimittäin joutui pahasti huijatuksi. Eräs Sunset Valleyn johtavista kiinteistövälittäjistä lupasi Gracelyn -paralle upean kartanon hienostoalueelta pilkkahintaan. Noh, alue on ainakin hienostunutta..

.. Mutta valitettavasti tämä luvattu kartano vaikuttaisi olevan yhä aivan alkutekijöissään. Gracelynin hymy ei kuitenkaan hyydy aivan lopullisesti, nythän hän voisi rakentaa tälle upealle tontille täysin oman kartanonsa! Tosin alku voi tuottaa pieniä vaikeuksia, Gracelynille kun jäi käteen vain 53 simoleonia. Gracelyn on kuitenkin toiveikas, eihän rahankeruu hänelle ole mikään ongelma, neidin suurimpana haaveena on nimittäin tulla ammattimaiseksi kirjailijaksi.

Suurella tontilla ja pienessä mökissä on pidemmän päälle kovin tylsää, joten Gracelyn nappasi käteensä pihalle toimitetun sanomalehden ja suuntasi sisälle. Lueskeltuaan hetken hän huomasi työpaikkailmoitusten seassa hyväpalkkaisen työn Lainvalvontauralla. Gracelyn sopikin Ilmiantajan pestiin täydellisesti ja hänet palkattiin lähes samantien. ~Jeshh! Rahantuloa ei voi estää!

Ilmiantajalla oli kuitenkin oltava veitsenterävä looginen päättelykyky, joten Gracelyn hyppäsi taksiin ja suuntasi kohti paikallista kirjastoa. Onneksi tämän kaupungin taksit ovat ilmaisia, muuten Gracelyn raukka olisi joutunut kävelemään koko matkan keskustaan.

Nyt kun kerran kaupungille ollaan saavuttu, romantiikkaa janoava Gracelyn päätti katsastaa paikallisen miestarjonnan. Paikalla ei ollut kuitenkaan kuin tuo oven takana pelottavasti virnuileva perheellinen mies, joten se siitä romantiikasta.

Lukutoukkana Gracelyn ei kuitenkaan pahastunut vaikka hän joutuikin lueskelemaan loogisen päättelykyvyn kehittämisestä eräästä äärimmäisen tylsän näköisestä oppikirjasta. Tylsä tai ei, Gracelyn tunsi älykkyysosamääränsä kohoavan kohisten. Kätevää.

Nyt paikalle alkoi saapua myös lisää miehiä. Ensimmäinen nuori mies tosin paljastui vasta teini-ikäiseksi, joten Gracelyn kiinnitti huomionsa erään blondin kanssa liikuskelevaan mieheen.

Tuumasta toimeen siis! Gracelyn hylkäsi oppikirjansa ja kiiruhti tervetimään miestä. Lyhyehkön keskustelun jälkeen kuitenkin paljastui, että mies oli jo naimisissa. Ei kuitenkaan tuon häntä seurailevan blondin kanssa, kummallista.

Väsynyt, yksinäinen ja nälkäinen Gracelyn suuntasi siis kodikkaaseen yhden huoneen yhdistelmäkartanoonsa. Hän päätti kokata itselleen Juustopastaa (?), joka onnistuikin yllättävän hyvin neitokaisen keittotaitoihin nähden. Sen jälkeen hän lysähti väsyneenä halpaan ja kovaan sänkyynsä.

Gracelynin pihalta on kivat maisemat alas merelle. (Pakollinen fiilistely/täyttökuva)

Aamulla Gracelyn heräsi tokkuraisena kimppakyytiauton kärsimättömään tööttäilyyn. Salaa mielessään hän toivoi, ettei häntä haettaisi töihin millään puolikuntoisella murjulla. Oli riittävää, että hän asui sellaisessa.

Kimppakyytiauto oli kuitenkin yllättävän hieno, mikä kohotti Gracelynin mielialaa hieman. Ainakin tämän auton ovet menivät kiinni kiitettävästi. (Anteeksi timantti)

Vaikka Gracelyn oli koko työpäivänsä aikana toivonut ylennystä, ei hänelle sitä suotu kovista yrityksistä huolimatta.Gracelyn oli kuitenkin tutustunut töissä uuteen työpariinsa, Hank Goddardiin, joka vaikutti erittäin mukavalta mieheltä.. Gracelyn ei kuitenkaan halunnut sekaantua työtovereihinsa ihan siinä mielessä, joten hän karisti kaikki romanttiset haaveet Hankista romukoppaan ja päätti, että heistä ei koskaan tulisi ystäviä enempää.

Koska ylennystä ei ollut kuulunut, Gracelyn ajatteli sen johtuvan siitä, ettei hän ollut opiskellut logiikkaa vielä ihan tarpeeksi. Niinpä hän kirmasi kiitolaukkaa kohti kirjastoa. Kenties tällä kertaa hän löytäisi unelmiensa miehen.

.. Vaan toisin kävi. Paikalla oli vain tämä hieman nyrpeän näköinen herra lapsineen. Gracelyn alkoi jo tulla siihen tulokseen, etteivät Sunset Valleyn komeat sinkkumiehet ehkä sittenkään olleet pesiytyneet kirjastoon.

Lueskeltuaan hetken logiikan oppikirjoja Gracelynin kännykkä pärähti soimaan. Hieman hitaamman puoleiselta tyttöseltä meni niin kauan aikaa vastata, että soittaja melkein kyllästyi odotteluun. Lopulta Gracelyn sai kuitenkin vastattua ja itsepäinen soittaja paljastui Hankiksi. He kaksi juttelivatkin pitkän tovin, kunnes Gracelyhn tunsi itsensä kovin nälkiintyneeksi ja suuntasi kotia kohti.

Ennen nukkumaanmenoa oli kuitenkin maksettava postilaatikkoon ilmestyneet laskut. Gracelyn oli nimittäin kovin unohtelevainen, eikä hän halunnut menettää vähäisiä taravoitaan ulosoton takia.

Aamulla Gracelyn oli hyvin levännyt, mutta jälleen nälkäinen. Jos hän olisi joskus tavannut mukavan miehen, hän olisi epäillyt olevansa raskaana. Mutta tällä hetkellä se oli täysin mahdotonta. Tosin Gracelyn höpsönä likkana pohti hetken aikaa neitseellisen sikiämisen mahdollisuuksia, mutta nämä ajatukset keskeytyivät karusti kimppakyytiauton korvia raastavaan tööttäilyyn.

Seuraava työpäivä sujuikin poikkeuksellisen hyvin: Gracelyn sai sekä ylennyksen, että erikoistehtävän. Hänen olisi mentävä toimistotalolle keräilemään todistusaineistoja puutarhatonttujen salakuljettajien aikeista sekä käräytettävä heidät. ( Salakuljettajat, ei tonttuja. Voisi ehkä vain korjata tuon lauseen, mutta olen laiska) Lisäksi työpäivän aikana hänelle tuli kummallinen mielihalu suudella Hankia. Krhm. Mites se meni se työkavereihin sekaantuminen?

Reippaana nuorena naisena Gracelyn suuntasi Toimistotalolle välittömästi ja saikin kasaan mukavan määrän todistusaineistoa. Pomo olisi varmasti tyytyväinen. Pomosta ja työstä puheenollen, Gracelyn tarvitsi jälleen muutaman logiikkapisteen, joten hän suuntasi, arvaatte varmaan minne..

..Kirjastoon. Voi Gracelyn, sinun elämäsi vaikuttaa kovin olemattomalta: Töihin - Kirjastoon - Kotiin, syömään ja nukkumaan - töihin..Noh, ymmärrät varmaan.

Gracelyn ei kuitenkaan edes ehtinyt aloittaa opiskelua, kun hänen puhelimensa soi. Tällä kertaa Gracelyn vastasi nopeasti ja tuttu ääni tervehti häntä..

--

Siinä oli ensimmäinen osa, kovin lyhyt ja tapahtumaköyhä. Toinen osa tulee kuitenkin jo tämän päivän aikana, tämä oli tälläinen vähän esittelyosa.